Jari Henrik Kolivaara (1964–2019) on yksi Suomen rikoshistorian synkimmistä ja tunnetuimmista nimistä. Hänen elämänsä kietoutui väkivaltaan, huumeisiin, jengimaailmaan ja raskaisiin rikoksiin tavalla, jota harva suomalainen rikollinen on koskaan saavuttanut. Kolivaara tunnettiin erityisesti Osmo “Lusu” Ahlqvistin murhasta, yhteyksistään United Brotherhood -rikollisjärjestöön, vankilapaostaan, sekä myöhemmästä törkeästä raiskauksesta ja rasistisesta pahoinpitelystä.
Tässä artikkelissa kerromme yksityiskohtaisesti hänen perhetaustansa, rikosuransa, oikeudenkäyntinsä, jengikytköksensä, kuolemansa sekä sen, miksi hänen nimensä herättää yhä pelkoa ja kiinnostusta suomalaisessa rikoslukijakunnassa.
Jari Kolivaaran perhetausta – väkivaltaa ja rikoksia lapsuuden ympärillä
Julkisten lähteiden mukaan Jari Kolivaaran lapsuus ei ollut tavallinen eikä turvallinen. Hänen äitinsä Eila Huuki, myöhemmin Kaarina Mattila, tuomittiin taposta kahdesti 1970-luvulla. Jari oli yksi hänen viidestä lapsestaan, ja tämä rikollinen ja väkivaltainen ympäristö loi jo varhain pohjan Kolivaaran myöhemmälle uralle rikollisessa alamaailmassa.
Tarkkoja tietoja isästä, syntymäpaikasta, lapsuudenkodista tai nuoruuden arkielämästä ei ole tuotu julkisuuteen. Sen sijaan lähteet keskittyvät siihen, miten laiton toiminta ja väkivalta olivat osa perheen ympäristöä – ja kuinka rikollisuus toimi Kolivaaralle eräänlaisena jatkumona jo varhaisvaiheessa.
Varhainen elämä ja koulutus – mitä ei tiedetä?
Toisin kuin monista rikollisista elämänkerroista, Kolivaaran nuoruudesta ei ole tarjolla käytännössä lainkaan luotettavaa tietoa.
Ei tiedetä:
- missä hän kävi koulua
- päättikö hän peruskoulun
- oliko hänellä työpaikkoja ennen rikollistauraansa
- oliko hänellä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita
Media ja oikeuslähteet kuvaavat hänen taustaansa vain siltä osin kuin se liittyy rikoksiin, väkivaltaan ja jengeihin. Hänen varhainen elämänsä jää siis suurelta osin mustaksi laatikoksi, joka täyttyy vasta hänen rikosuransa alkaessa.
Ensiaskeleet rikollisuuteen
Kolivaara päätyi rikollisuuden polulle jo varhain. Ennen 1990-lukua hänellä oli:
- väkivaltarikoksia
- huumerikoksia
- aiempia tuomioita ja poliisiyhteyksiä
Vuonna 1992 hän teki kuuluisimman varhaisteoistaan:
pako vankivaunusta Helsingin rautatieasemalla. Vaikka hänet saatiin kiinni jo seuraavan kuukauden aikana, tapaus vahvisti hänen mainettaan vaarallisena ja arvaamattomana tekijänä.
Yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen – United Brotherhood
Kolivaara oli vuosien ajan kytköksissä United Brotherhood (UB) -rikollisjärjestöön, jota on pidetty yhtenä Suomen vaarallisimmista ja väkivaltaisimmista jengeistä. UB:n toiminta liittyi:
- huumekauppaan
- väkivaltaan
- kiristykseen
- rikollisten välienselvittelyihin
Kolivaara oli osa järjestön kovinta ydintä ja hänen nimensä mainittiin toistuvasti, kun puhuttiin Suomen alamaailman vaarallisimmista miehistä.
Myöhemmin hän erosi tai hänet erotettiin UB:stä hänen törkeän raiskaustuomionsa jälkeen, sillä jengien sisäinen “koodi” ei aina salli tietynlaisia rikoksia.
Osmo “Lusu” Ahlqvistin murha – rikos, joka teki Kolivaaran tunnetuksi
Kolivaaran rikosuran keskeisin ja tunnetuin käänne oli huumejohtaja Osmo “Lusu” Ahlqvistin murha vuonna 1995.
Tapahtumat Kotkassa
Kolivaara matkusti Helsingistä Kotkaan Ahlqvistin kotiin:
- Hän oli aseistettu
- Ahlqvist oli kotona perheensä kanssa
- Kolivaara ampui Ahlqvistin tämän sylissä olleen lapsen läsnä ollessa
- Lapsi sai myös osuman luodista
Tapaus järkytti Suomea nimenomaan perheen läsnäolon ja lapsen haavoittumisen vuoksi.
Tuomio ja oikeudenkäynti
Kolivaara tuomittiin:
- elinkautiseen vankeuteen murhasta
- murhan yrityksestä
- useista muista samassa yhteydessä käsitellyistä väkivalta- ja huumerikoksista
Ahlqvistin murhaa on myöhemmin spekuloitu myös palkkamurhana, ja murhassa käytetty ase oli aiemmin poliisin hallussa. Tämä herätti oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä poliisin toiminnasta.
Väkivaltaa vankilassa – Kakolan pahoinpitely 2004
Vankilassa Kolivaara jatkoi väkivaltaista käyttäytymistään. Vuonna 2004 hän osallistui toisen vangin kanssa rasistisesti motivoituun pahoinpitelyyn, jossa käytettiin metalliputkea ja teräasetta.
Tuomio:
- 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta
- Tuomion koventamisperusteena pidettiin rasistista motiivia
United Brotherhood -tilojen törkeä raiskaus – brutaali rikos
Kolivaara tuomittiin myöhemmin uudelleen vakavasta väkivaltarikoksesta:
törkeästä raiskauksesta ja vapaudenriistosta, jotka tapahtuivat UB:n kerhotiloissa Vantaalla noin vuonna 2011.
Uhri:
- nuori nainen
- jota epäiltiin jengipiireissä “vasikoinnista”
Teko:
- nainen vietiin kerhotiloihin kaksi kertaa
- hänet raiskattiin molemmilla kerroilla
- häntä pidettiin tuntikausia vangittuna
- Kolivaara ja toinen mies tuomittiin yhteensä useista seksuaali- ja vapaudenriistarikoksista
Tuomio oli yli 5 vuotta 10 kuukautta vankeutta.
Ehdonalainen vapaus
Kolivaara vapautui ehdonalaiseen noin vuodenvaihteessa 2010–2011. Vapautumisensa jälkeen hän ei ollut yhtä usein julkisuudessa, mutta hänen nimensä pysyi otsikoissa rikosaiheisissa jutuissa ja jengimaailman artikkeleissa.
Jari Kolivaara – “Suomen alamaailman pelätyin liivimies”
Kolivaarasta puhuttiin vuosien varrella:
- “pelätyimpänä UB-miehenä”
- “Suomen vaarallisimpana rikollisena”
- “alamaailman legendana” – ei positiivisessa, vaan pelottavassa merkityksessä
Hänen nimensä herätti pelkoa myös alamaailmassa. Hänen väkivaltainen historiansa, brutaalit teot ja arvaamattomuus tekivät hänestä maineeltaan poikkeuksellisen kovan rikollisen.
Jari Kolivaaran kuolema – itse väkivallan uhri
Henkirikos Tapulikaupungissa
Kolivaara kuoli itsekin väkivallan seurauksena. Hänet löydettiin kuolleena Helsingin Tapulikaupungin yksityisasunnosta, jossa hän asui.
- Kuolinpäivä kirjattiin 1.1.2019
- Ruumis löydettiin vasta myöhemmin
- Tapausta tutkittiin heti tappona
Tekijä ja motiivi
Kolivaaran surmasta tuomittiin Jani Istankuru (s. 1981):
- Tuomio: 9,5 vuoden vankeus taposta
- Istankuru kertoi oikeudessa:
- Kolivaara oli hänen mukaansa käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväksi lapsena
- Hän väitti pelänneensä Kolivaaraa vuosia
- Oikeus ei hyväksynyt hätävarjelua
- Tekotapana oli kuristaminen sähköjohdolla
Kolivaaran elämä päättyi siis samanlaiseen väkivaltaan, jota hänen oma uransa oli täynnä.
Julkinen ja mediassa esitetty reaktio
Julkinen reaktio Kolivaaran kuolemaan oli kaksijakoinen:
1. Rikoshistoria nostettiin esiin
Media kuvasi häntä:
- “tunnetuksi ammattirikolliseksi”
- “pelätyksi liivimieheksi”
- “järjestäytyneen rikollisuuden kovaksi hahmoksi”
2. Surmaajan motiivi herätti keskustelua
Istankurun kertomus lapsuuden hyväksikäytöstä nosti esiin:
- uhrien suojelun
- koston ja pelon motiivin
- henkirikosten taustasyyt järjestäytyneessä rikollisuudessa
Monet kokivat, että Kolivaaran elämä ja kuolema muodostivat traagisen mutta karmivan “täyden ympyrän”.
Yhteenveto – Jari Kolivaara rikoshistorian synkkänä hahmona
Jari Kolivaara ei ollut pelkästään rikollinen – hän oli symboli:
- väkivaltaiselle alamaailmalle
- jengirikollisuuden julmuudelle
- suomalaisen rikollisuuden 1990–2010-lukujen kovenevalle linjalle
Hänen elämänsä koostui:
- raskaista rikoksista
- murhista ja raiskauksista
- jengimaailman sisäisestä väkivallasta
- vankilapaoista
- ja lopulta omasta väkivaltaisesta kuolemasta
Kolivaaran tarina toimii äärimmäisenä esimerkkinä siitä, mihin rikollinen elämä voi johtaa: rustumattomaan maineeseen, pelkoon, vankiloihin – ja lopulta kuolemaan muiden rikollisten käsissä.
